Polymeeriruuvit, -mutterit, -pultit, -aluslevyt ja -kiinnittimet on valmistettu metallin sijasta synteettisistä materiaaleista, kuten muovista tai kumista. Niitä käytetään erilaisissa sovelluksissa, joissa perinteiset metallikiinnikkeet eivät välttämättä sovellu, kuten meriympäristöissä, joissa korroosionkestävyys on tärkeää.
Biologisen likaantumisen yhteydessä polymeerikiinnikkeitä voidaan käyttää tilanteissa, joissa metallikiinnikkeet olisivat alttiita likaantumiselle. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi laivojen rungoissa tai vesiviljelylaitteissa estämään meren eliöiden kiinnittymistä. Polymeerikiinnikkeitä voidaan käyttää myös vedenpuhdistuslaitoksissa estämään biologisen likaantumisen kertymistä putkiin ja suodattimiin.
Polymeerikiinnittimien käytöstä näissä sovelluksissa on useita etuja. Ne ovat yleensä korroosionkestävämpiä, ja niiden käyttöikä voi olla meriympäristössä pidempi kuin metallikiinnikkeiden. Ne ovat usein myös kevyempiä, mikä voi olla tärkeää joissakin sovelluksissa. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole yhtä vahvoja kuin metallikiinnikkeet, eivätkä ne välttämättä sovellu käytettäväksi kaikissa tilanteissa.
Biologisella likaantumisella tarkoitetaan elävien organismien kerääntymistä pinnalle ajan kuluessa. Sitä voi esiintyä sekä luonnollisissa että ihmisen luomissa ympäristöissä, kuten laivojen rungoissa, vesiviljelylaitteissa tai vedenpuhdistamoissa.
Biologisella likaantumisella voi olla monenlaisia kielteisiä vaikutuksia. Meriympäristössä se voi heikentää alusten tehokkuutta lisäämällä vastusta ja vähentämällä nopeutta. Vesiviljelyssä se voi haitata viljeltyjen lajien kasvua ja terveyttä, ja se voi myös tuoda ympäristöön uusia organismeja, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia alkuperäisiin lajeihin. Vedenpuhdistuslaitoksissa biologinen likaantuminen voi tukkia suodattimet ja putket, mikä heikentää käsittelyprosessin tehokkuutta.
Biologista likaantumista voidaan hallita monin eri menetelmin, kuten käyttämällä kemiallisia biosideja tai käyttämällä pinnoitteita, jotka estävät organismien kiinnittymisen. Näillä menetelmillä voi kuitenkin olla kielteisiä ympäristövaikutuksia, joten biologisen likaantumisen torjumiseksi tutkitaan jatkuvasti vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka ovat kestävämpiä ja ympäristöystävällisempiä.